Eläimellistä menoa!

Jaksattekohan vielä katsella näitä korkkiaskarteluja?
Niitä korkkeja on vielä niin paljon, että tulee taas tehtyä kaikenlaista, tällä hetkellä näitä eläimiä. 
Miehelle sanoinkin, että meille on taas muuttanut uutta porukkaa...

Tässä on hiiri.
 Vartalossa purkin korkki. On sen verran kokoa, että ei olisi se aikaisemmin
tehty kissakaan mahtanut tälle hiirelle mitään :)

Hän on pöllö. Ihan pieni kaveri.

Palataan taas!

anne

Pieniä heräteostoksia ja korkkia

Pyörähdin viime viikolla pitkästä aikaa ihanassa sisustuskaupassa, Sarustiikassa.
Se on kyllä semmonen paikka, että sieltä et lähde tyhjin käsin. Olin juuri aiemmin tehnyt päätöksen, että mitään sisustustavaroita en osta, ainakaan vähään aikaan, mutta pakkohan se oli.

Löysin ihanan "häkkyrän", jolle on monenlaista käyttöä ;).
Eteisessä kännykän lepuuttajana, vaikka.

Soma pari kellon kanssa.

Sitten tuli pätkä tekstiä eteisen oven päälle.

Olenhan minä vähän askarrellutkin. 

Koiraihmisenä yritin tehdä kissan.

Tämä magneetti menee kissaihmiselle lahjaksi.

Aurinkoa kaikille!

anne

Jouluisia puuhia

Ostin edullisen paketin olkikoristeita, ajatuksena käyttää niitä paketointikoristeina ja mihin nyt milloinkin sattuu tarvitsemaan. Pakkauksen enkelit eivät todellakaan olleet minun mieleen ja oitis paketin avaamisen jälkeen enkeleiltä lähti tukka ja punaiset rusetit. Uusi tukka pitikin keksiä ja kokeilin useita materiaaleja. Minusta paras oli rautalanka. Kyllä! Nyt niillä on rautalankakiharat ja uudet rusetit.

Olin niin hätäinen uuden tukan kanssa, että kuva jäi ottamatta ennen muutosta, mutta peruukki jäi pöydälle.

Sitä paitsi, minun enkeleillä ei ole kultaista tukkaa.

Tulitikkurasioiden kanssa on kiva antaa lahjaksi tällainen itse tehty kynttiläpussukka. Idea tähän pussukkaan on lainattu.

Sarustiikasta löysin isoja kanelitankoja. 

Niitä täytyy vähän kastella, 

että niistä leviää kanelin tuoksua keittiöön.

Kivaa alkavaa viikkoa!

<3

Koiruuksia

Menetimme hiljattain rakkaan koiramme, joka jaksoi elää kauan kanssamme.

Alkuvuodesta sain "himon" pullonkorkkeihin, joita oli vaikeaa saada. Ystäväni yllätti minut iloisesti ja hommasi minulle niitä muovikassillisen. Aloin väkertämään niistä koiria, omaksi iloksi pääasiassa. Muutamia olen antanut halukkaille. Tehdessäni niitä, huomasin, että jokaiselle yksilölle tuli oma persoona. Tavallaan niiden tekeminen oli samalla  minulle jonkinlaista terapiaa.

Tarvikkeina oli liimaa, korkkeja, paksua rautalankaa, nahkaa ja tekosilmiä.

Tässä niitä sitten on:

 



Mukavaa alkavaa viikkoa!