Olen aloittanut opettelemaan neulontaa, jota olen viimeksi ehkä tehnyt kouluaikoina.
Saa nähdä mitä niistä tulee, mutta rentouttavaa se ainakin on.
Otin esille mieheni alttoviulun, joka on lojunut vähän näkymättömissä. Taas kun sitä uusin silmin katselee, huomaa miten kaunis soitin se on.
Mieheni on joskus nuorempana soitellut ihan orkesterissa ja saanut silloin tuon upean soittopelin. Se on Unkarissa käsin tehty, joskus 1900-luvun alkupuolella.
Kielet ovat katkenneet, mutta eipä sillä enää soitellakaan.
Uudistin vähän sänkypeittoa, joka oli siis muhkea tuplapeitto. Kesällä siihen oli roiskunut maalitahroja, kun en tajunnut kaikkea suojata seinää maalatessani. Pussilakanalla saa taas raikastettua makuuhuonetta ja se on myös helpompi pestä, kuin koko peitto. Eikä maksanut paljon!
Parveke on syksyinen.
Olen iloisena huomannut, kuinka aikaisin keväällä ostamani sitruunasypressi (muistaakseni) on viihtynyt meillä, vaikka en mikään viherpeukalo ole. Saa nähdä, onko talven jälkeen luonamme, toivottavasti!
Ikkunoita pestessäni laitoin helmikorennot ikkunoiden väliin.
Ne antavat kivasti tunnelmaa ja valoa sisälle sekä ulos.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
torstaisin terveisin,
Kipulääke höyryissä luin siun aloittaneen melonnan, ja mietin että rohkee oot, kun kylmissä vesissä melot, kunnes tajusin että oletkin aloittanut neulonnan:)) hienoa.
VastaaPoistaUpea viulu.
Taas sain siulta hyvän idean, pitääpä viritellä valot ikkunan väliin, nuo näyttää niin kauniilta
Kiitos taas! Sain mukavat naurut :D. Pikaista paranemista!
VastaaPoista