Täällä ollaan vielä...

Aika kuluu taas liian nopeaa enkä ole saanut aikaiseksi päivittää blogiani. 
Kiva, kun teitä on vielä mukana.

Tuunaus- ja remonttisuunnitelmia on, mutta aika on ollut vähissä, että en ole ehtinyt oikein tehdä mitään. 
Tässä on saamani peilipiironki, jonka vanhemmat taas toivat meille reissultaan. Tuttavani maalasi sen ja olen erittäin onnellinen sen olemassa olosta.

Tässä ennen muutosta.

Tässä maalauksen jälkeen, mustana.

Huutokaupassakin on tullut käytyä. 
Tämän lintusen huusin todella edullisesti ja ajattelin myydä sen eteenpäin. Vielä en ole tohtinut myydä.

Aurinkoisempia elokuun päiviä!

Parhain terveisin,

anne

Vanhan lipaston uusi kuosi

Eräässä aiemmassa postauksessa esittelin vanhan lipaston, jonka sain toivomatta ja näkemättä. Kulunut, kolhiintunut ja ruskea iso möhkäle on häirinnyt ja se ei oikein ole sopinut minnekään.
Aikani sitä katseltuani, ostin ruokakauppareissulla värillistä vahaa ja levittelin sen lipaston päälle. Ilme muuttui miellyttävämmäksi ja mustaksi. 
Uusilla vetimilläkin oli osuutta asiaan. 

ennen

jälkeen

Ihana joululahjaksi saamani räsymatto sopii 

kivasti lipaston kaveriksi.

Näihin kuulumisiin toivottelen mukavaa viikon jatkoa!

anne

Mukaan tarttunutta

Kylläpä aika rientää...
Kesä menee nopeasti ja lomakin on vielä pitämättä. Enää viikko ja sitten saa hetken hengähtää työkiireistä.
Viikonloppuisin on tullut koluttua vanhan tavaran kauppoja ja jonkin verran kirppareita, joten lisää tavaraa on kotiin saapunut. 

Tämän Valinten sieni-valaisimen löysin Fidasta 6 eurolla.

Lahden vaaka on ostettu Savonlinnasta. Punnukset vielä puutuu.
Pesujen jälkeen sieltä löytyi vaalea värikin.
Suunnitelmissa olisi, jos maalaisin sen uudelleen?

Vanhemmat ostivat tämän lipaston minulle etelä-Suomesta.
En tiennyt aluksi mitä olin saamassa ja yllätys olikin positiivinen. Vaihdoin väliaikaiset kuppivetimet, jotka löytyi omasta takaa.  Uusia ja ajan mukaisia vielä etsitään. Ikää lipastolla on noin sata ja risat.

Etsinnässä ovat vielä avainreiälliset vetimet laatikoihin. 

Tarpeeksi yksinkertaisia ja mustia ei ole sattunut kohdalle. Siispä väliaikainen ratkaisu oli keinonahkapalat. Aidot nahkaiset olisi ollut hienommat, mutta nahkaa ei ollut varastossa kyseisenä hetkenä. Avaimen käyttö ei kylläkään onnistu, mutta toimii :).

Nautitaan helteistä, kun vielä voidaan,

anne

Aika rientää...

Hupsis, aika on vierähtänyt ihan hurjaa vauhtia.
Entisöintihommia on kuitenkin tehty, mutta hitaamalla tahdilla.
Ajattelin tuunata meidän avainnaulakon, mutta sepä meni ja särkyi siinä hommassa.

Onneksi minulla oli tallessa kesällä pihakirppikseltä ostettu pieni koivuinen hylly, johon kiinnitin muutaman koukun ja maalasin valkoiseksi. Ihan kiva siitä tuli, mutta keittiön ovi vaan ei mene enää kiinni :D.
No, ei haittaa.

Tämä aiemmin esittelemäni ja ostamani kaluste oli hankinta huutokaupasta 5 eurolla. Tarkoitus oli lakata se kuultolakalla, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Meillä ei ole niin täydelliset olosuhteet lakan vaatimalle käsittelylle ja pintakin oli aika huonossa kunnossa. Harmittaa, että en saanut säilytettyä tuota kaunista kuviointia etuosassa. Maali olikin taas paras ratkaisu ja virheet sain sillä piiloon.

Nyt se näyttää tältä:

Toivottelen kaikille mukavaa loppuviikkoa!

anne <3

Klaffilipasto

En millään malttanut odottaa huomiseen, että olisin saanut päivän valoa uusitun klaffilipaston kuvaamiseen.
Tässäpä se on nyt uudessa maalissaan ja ehkä hivenen vielä kosteana :).
Huh, urakka oli melkoinen, mutta kannatti. 
Väriksi valitsi hempeän vaalean sinisen. Näissä kuvissa sävy ei todellakaan ole sen näköinen, mikä se todellisuudessa on. 
Päivän valossa se näyttäisi enemmän sinertävän. 
Värin nimi on Pisara G351.

Tässä vanhassa maalissa:

Linkki aiempaan postaukseen.

Seuraavissa kuvissa uudessa maalissa ja kunnostettuna. 
Vaihteeksi vaihdoin taas vetimetkin :). Tuoli on valkoinen, joten värin voi ehkä vähän paremmin havaita.

Iloisena toivottelen oikein kivaa viikonloppua!

Nähdään,

anne

Olen kuin heinäseipään niellyt...

...tai no ei oikeasti, mutta tuollainen otsikko vaan tuli mieleeni :)

Sain nimittäin asiakkaalta lahjaksi 5 heinäseivästä. Kyllä päät kääntyivät, kun asiakkaan mies marssi toimistooni seiväsnippu kainalossa. Toinen huomiota herättävä asia oli, kun lähdin viime perjantaina töistä kotiin. Mukanani oli samainen nippu. Olen 160 cm pitkä ja seipäät olivat noin 180 cm. 
Minut muistetaan varmaan tästä lähtien "seiväsnaisena". 

Innosta soikeana väkersin tikkaat koristeeksi, joiden tekemiseen sain kerjättyäni vähän miehenikin apua. 
Vielä on 2½ heinäseivästä jäljellä ja lisää suunnitelmia on...

Muutama viikko sitten kävimme hakemassa taas tunnelmaa huutokaupasta. Tuhlasin rahaa 5 euroa tähän kalusteeseen, joka on seuraavaksi työlistalla. Klaffilipasto alkaakin olla kohta valmis.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille!  

Palataan taas!

anne

Muutoksen tuulia...

Eipä voi muuta sanoa näin alkuun, kun "huh hellettä!"
Lämmintä on piisannut ja tuunailutkin on jäänyt viime aikoina vähemmälle.

Ollaan seilattu ns. muutoksen tuulissa, koska aloimme hävittämään lastulevyhuonekaluja.
Siitä syystä työpöytäni on nyt poistunut asunnostamme, onneksi.
Työtila tarpeeni on aika paljon pienempi kuin mieheni eli minulle riittää vain pieni taso, jossa voin mm. kirjoitella blogiani ja lueskella teidän tekemisiä ja kuulumisia.
Edellisessä postauksessa kyselin, jos jollakin olisi ollut joutava klaffilipasto myytävänä. 
Viime viikonloppuna bongasin hakemani klaffilipaston Kuopiosta ja eilen ajeltiin se hakemaan uuteen kotiin.

Nyt iloisena voin esitellä uuden kaunottareni. Lipasto kaipaa kunnostusta ja maalausta, mutta en vielä ole halukas sitä tekemään. Toivottavasti pääsen taas syksyllä entisöintikurssille ja tämän projektin kimppuun.
Ainut asia mitä entisöintiä/tuunausta odotellessa tein, oli vetimien vaihto. Lipastossa oli puiset vetimet, jotka täytyi sahata irti ja porata reiät uusille. Ne vaihdoin, koska alkuperäiset olivat aika kolhuiset ja sain siten niiden uusimisella ilmettä raikkaammaksi. 
Klaffini on tuolta 1930-40 luvulta, koivua ja teetetty puusepällä, laatikon pohjassa olleiden merkintöjen perusteella.
Alun perin se on ollut lakattu ja myöhemmin maalattu helmenharmaaksi. Minä taidan tehdä siitä valkoisen.

Tervetuloa uusille lukijoille!

Toivottelen kaikille mukavaa alkavaa viikkoa

 ja jaksellaan helteistä huolimatta!

anne

Lapsuuden lipasto

Minulla on kulkenut mukanani pieni koivuinen lipasto.
Se on ollut käytössä sisaruksillanikin. Aluksi se oli ollut lakattu ja myöhemmin minulle siirtyessä, se oli maalattu oranssiksi, joka oli täynnä tarroja. 
Noin reilut 10 vuotta sitten poistin siitä oranssin maalin ja petsasin sen punertavan ruskeaksi. Seuraava muutos tuli 2 vuotta sitten, kun lisäsin siihen petsivahan, jonka väri oli ruskea. Pinta oli jo alkanut kulua uhkaavasti ja kotimme kalusteiden vaalenemisen myötä, päätin antaa sille taas uuden värin.

Tästä siis lähdettiin. Tätä kuosia olen jo esitellyt viime vuonna blogissani.

Siiklausta, hiontaa, kittausta. 

Tässä uudessa maalissa ja vetimissä. Laatikon reunat pyöristetty.

Vetimet löysin sisustusliikkeestä, Joensuusta.

Muokkasin taas blogini ulkoista ilmettä. Päätin, että palautan kommenttilomakkeen entiselleen, koska tuossa pomppaavassa lomakkeessa ei voi oikein vastata kysymyksiin ja kommentteihin, toivottavasti ette hermostu muutoksista. Kaikkea on kokeiltava, ennen kuin tietää mikä toimii. :)

Aurinkoisin terveisin, 

anne

Huutokaupassa, osa 2

Pari päivää on mennyt ihmetellessä ja ihastellessa.
Sunnuntaina kävin toistamiseen huutokaupassa. Kyseessä oli hyvinkin korkeatasoinen huutokauppa, jossa tavaraa ei saanut pilkkahinnalla ja valikoima olikin sen mukainen.
Iskin silmäni lipastoon, joka nökötti nurkassa. Pari tuntiahan siinä meni, 
kun alettiin tehdä kauppaa. 
Talonpoikaislipasto on 1800-luvulta ja erittäin hyvässä kunnossa.
Onnea minulla olikin, kun sain sen itselleni.
Hinta oli minulle (vähän) kallis, mutta lipaston arvoon nähden pieni. 
Meklari mietti ja mietti, myykö sen minulle, mutta heltyi lopulta, kun kukaan muu ei tarjonnut enempää, minun onneksi.
Lipastoa pois kuljettaessani, meklari vielä kommentoi, että sain sen halvalla.
Nyt se komeilee minun olohuoneessani ja järjestys menee taas uusiksi, mutta eipä haittaa...

 Värikin on mielestäni mitä ihanin. Tätä ei muuten tuunata! :)

Ostin myös enkelipatsaan, joka istuu lipaston päällä.

Mukaan on tullut Voikukkapelto, tervetuloa!

Voikaa hyvin ja muistakaa ulkoilla,

anne

Lipaston uudet vaatteet

Minulla on vanha lipasto, joka on ollut käytössä sisaruksilla ja minulla lapsena.
Aivan alku aikoina, se on ollut vaalea ja lakattu,
jonka jälkeen se oli saanut paksun oranssin maalikerroksen.
Vuosia sitten hioin ja petsasin sen suurella vaivalla sekä vaihdoin vetimet.
Tänä keväänä sudin sen sitten uudelleen tummanruskeaksi,
lisäsin vetimet ja netistä löytämät emalinumerot.
Nyt se seisoo olohuoneessa, näkyvällä paikalla.
Kaikki vaiva mielestäni kannatti!

Mukavaa viikonloppua!