Isännän tuoli

Ilokseni voin kertoa, että olen saanut tartutettua kiinnostuksen vanhoihin ja hylättyihin huonekaluihin.
Mieheni työpaikalta löytyi tämä ko. tuoli roskalavalle menossa. Sen oli hylännyt joku entinen työntekijä.
Se on ollut säilytyksessä mieheni työhuoneen nurkassa ja asiaa mietittyäni, roudasimme sen kotiin eilen.
Nimesin sen isännän tuoliksi. Siltä se minusta näyttääkin ja onhan se isännän pelastama.
Tuoli kaipaa kunnostusta. Verhoilu on revennyt ja jouset kaipaa ehkä hieman säätöä, samoin puuosat.
Väri on vihreä. Meillä ei ole ollut vihreää tekstiiliä eikä huonekalua. Olen kokenut olevani vihreän inhoaja, ainakin laajemmassa mittakaavassa. Eilisen illan sitä katseltuani, se ei näyttänytkään hassummalta.
Toistaiseksi se on siis vihreä, mutta uuden verhoilun ja kunnostuksen jälkeen se ei enää ole :).
Täytyy alkaa keräämään kolehtia, että saadaan tuoli joskus kunnostettua.
Voin jo kuvitella, miten hieno siitä tulee uusissa vaatteissa...

Tavarat vaihtaa taas paikkaansa, kun uusi tulokas saapuu :).

Lopuksi vielä kerron, että myin aiemmin huutokaupasta ostetun kaunottaren. Tämä tuoli olisi vaatinut niin paljon työtä ja ammattitaitoa, että en olisi itse alkanut sitä korjaamaan. Sen paikka oli ahtaassa varastossa ja olisi ollut vielä useita vuosia, koska entisöintiin olisi mennyt tuhat euroa poikineen, huh. 

Kaunotar pääsi uuteen kotiin, jossa se saa arvoisensa kohtelun, osaavissa käsissä.

Tervetuloa mukaan Sasu blogista: Sisustusta Sydämellä!

Aurinkoisin terveisin, 

anne