Nimitys tulee jatkuvista huutavista aivastuksista ja erittäin äänekkäästä puhetavasta.
Köhisijä tapailee haitaria ja viulua, joita se ei todellakaan osaa soittaa.
Eilen minulla meni taas hermot kuunnellessani tuntitolkulla hanurin tapailua.
Niinpä oli pakko paeta paikalta ja lähteä kaupungille.
Asioiden hoitelun lomassa pyörähdin pitkästä aikaa kaupungissa olevaan pop up-kauppaan, Ajanpatinaan.
Siellä myydään antiikkia, kaikkea ihanaa vanhaa.
Jos paksu lompakko olisi, ostaisin sieltä vaikka mitä. Paksun lompakon puuttuessa ostin sieltä jo aiemmin katsomani levytelineen. Aluksi väri vähän mietitytti, mutta kiva se on!
Alkuperäinen tarkoitus tällä kapistuksella on ollut vinyylisinglelevyjen säilytys.
Testattiin, kuten kuvassa näkyy.
Minä ajattelin kuitenkin käyttää sitä kirjeiden, postien ja
korttien yms. säilytykseen.
Kuten jo aiemmin edellisessä postauksessa kerroin, minulla on huono tuuri. Olen etsinyt kirppareilta, huutokaupasta ja kierrätystoreilta tietynlaista valaisinta keittiöön enkä ole löytänyt.
Sokoksen valikoimista löytyi sellainen uusi, joten ostin myös sen.
Samanlainen minulla oli lapsena kirjoituspöydällä työvalaisimena.
Nyt valoa riittää työskennellä keittiössä.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
anne
♥
