Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 8. syyskuuta 2012

RUMILUKSIA

Löysin jokin aika sitten alakerran varastostamme vanhan, ruman, rikkinäisen ja likaisen hylätyn tuolin. Mietin asiaa viikon tai pari ja päätin pelastaa sen meille. Istuinosa oli halki ja päällinen likainen sekä rispaantunut. Isäni sahasi mallin mukaan uuden istuinlevyn ja minä pesin ja puunasin tuolin läpikotaisin. 
Uuden päällisen tein sille keittiöpyyhkeestä, jonka olin ostanut kesällä. Minusta se vaan kävi sille kauniisti ja sopi hyvin väreihimme.





Tämä rumilus on kulkenut mukanani ainakin 30 vuotta. 
Mummini teki minulle ja serkulleni tämmöset nuket kangaspaloista. Tänä aamuna se sattui taas käteeni ja mietin, kuinka rumana sitä lapsena pidinkään. Katselin sitä tyttösenä ja mietin, miksi mummo ei voinut tehdä kauniimpia kasvoja tai miksi se näyttää ihan ulkomaalaiselta? 
Kuitenkin olen aina rakastanut sitä, vaikka se ei ollut nätti! 
Nyt se näyttää jo kivalta, näin vanhemmalla iällä. Rusetit oli alunperin mustaa samettia, mutta olen uusinut niitä. Mekko on jo kellertävä eikä puhdistu pesussa. Koneeseen sitä ei uskalla enää laittaa. Kasvoissa on väriä, koska mummo oli värjännyt niitä, haluten kai saada sille punaiset posket. 
On ihanaa, kun jotain tallessa menneiltä vuosilta ja lapsuudesta!









LEPPOISAA LAUANTAITA!







Toivoo,


2 kommenttia:

  1. Kaunis tuoli, hyvä kun pelastit.
    Mollasi on ihana muisto mummostasi.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista ja luen ne kaikki!